Gradian verkkokirjasto

*00001295nam a22003614a 4500
*00114836
*00520200525075524.0
*008111209s2011\\\\fi\||||||||||\||||||fin|c
*020  $a978-951-44-8517-6
*035  $a38118
*035  $a(PrettyLib)0000038118
*0410 $afin
*080  $aUDK:377
*1001 $aRäkköläinen, Mari.
*24510$aMitä näytöt näyttävät? :$bluotettavuus ja luottamus ammatillisten perustutkintojen näyttöperusteisessa arviointiprosessissa /$cMari Räkköläinen.
*260  $aTampere :$bUniversity Press,$c2011.
*300  $a315 s. :$bkuv. ;$c25 cm.
*4901 $aActa Universitatis Tamperensis,$x1455-1616 ;$v1636
*500  $aJulkaistu myös verkkojulkaisuna ISBN 978-951-44-8518-3 (PDF).
*509  $aDiss. :$cTampereen yliopisto.
*650 7$aammatillinen koulutus$2ysa
*650 7$aammattitutkinnot$2ysa
*650 7$aammattitaito$2ysa
*650 7$aosaaminen$2ysa
*650 7$anäyttötutkinnot$2ysa
*650 7$aoppimistulokset$2ysa
*650 7$anäytöt$2ysa
*650 7$aarviointi$2ysa
*650 7$aluotettavuus$2ysa
*650 7$afenomenologia$2ysa
*650 7$ahermeneutiikka$2ysa
*830 0$aActa Universitatis Tamperensis,$x1455-1616 ;$v1636.
*852  $lRÄKKÖLÄINEN
*979  $a0000038118
*999  $aMikroMarc$b[Kirja]$x0
^

Näytöillä myönteisiä vaikutuksia Ammatillisissa perustutkinnoissa opiskelijan osaamista arvioidaan ammattiosaamisen näytöillä. Näytöissä opiskelija osoittaa osaamisensa ja työelämän edellyttämän ammattitaidon työpaikoilla tai muutoin mahdollisimman aidoissa työtilanteissa tai -tehtävissä. Opiskelijan osaamista arvioivat opettaja ja työelämän edustaja joko yhdessä tai erikseen. Näytöt tulivat pakollisiksi jokaiseen ammatilliseen perustutkintoon vuonna 2006, ja vuodesta 2007 ovat näytöt olleet myös kansallisen oppimistulosten arvioinnin perusta. Tutkimus osoittaa, että erityisesti työpaikoilla toteutetut näytöt antavat osuvaa arviointitietoa opiskelijan osaamisesta ja arvosanat koetaan oikeudenmukaisiksi. Työelämän kanssa yhteistyössä suunnitellut näytöt kehittävät opetusta ja sen vastaavuutta työelämän vaatimuksiin. Näyttöjä käytetään hyvin kehittävästi; opiskelijoita ohjataan ja valmennetaan ja heidän osaamisensa varmistetaan ennen näyttöä, mikä edistää oppimista. Uusi näyttöihin perustuva oppimistulosten kansallinen arviointi on koettu hyödylliseksi oppilaitoksissa ja arviointiraportteja on käytetty oman toiminnan kehittämisessä. Kontrolli ja sääntely ovat lisääntyneet opiskelijan arvioinnissa Opiskelijan arviointia koskevat säädökset ja ohjeet ovat lisääntyneet ammattiosaamisen näyttöjen myötä, näyttöjen arviointiin on luotu kriteerit ja koulutuksen järjestäjille ja opettajille on tullut uusia tehtäviä. Näyttöjen arviointi vaikuttaa merkittävästi opiskelijaan: näytöt ovat pakollisia, jokaisen opintokokonaisuuden keskeinen osaaminen arvioidaan ja näytöistä annetaan erillinen näyttötodistus. Kaikki näytöt on läpäistävä, jotta opiskelija voi saada tutkintotodistuksen. Tutkimukseni mukaan opettajat kokivat säädösten lisääntymisen ja työelämän edustajan oikeuden päättää yksin arvioinnista epäluottamuksena ja kontrollina, joka kaventaa heidän ammatillista vastuutaan. Työelämän edustajat puolestaan kokivat epävarmuutta arvioinnissa, eivätkä luottaneet omiin arviointitaitoihinsa. He kokivat vastuunsa näytöistä suureksi ja toivoivat arvioinnissa kiinteämpää yhteistyötä opettajien kanssa. Kaikissa tutkinnoissa työelämän edustaja arvioi näytön erittäin harvoin yksin. Näyttöihin luotetaan, mutta niiden vertailukelpoisuutta epäillään Näyttöjen toteuttamistavat, suorituspaikat ja arviointikäytännöt vaihtelevat paljon tutkinnoittain ja oppilaitoksittain. Arviointikriteereitä sovelletaan ja ymmärretään arvioijasta riippuen hyvin eri tavoin. Kriteeriperusteinen arviointi koetaan pääsääntöisesti vaikeaksi. Säädösten lisääntymisestä huolimatta näyttöjen laatuvaatimukset ovat jääneet pääasiassa suosituksiksi ja oppilaitoksille on paljon joustoa näyttöjen käytännön toteuttamisessa. Näytöissä annetaan erittäin hyviä arvosanoja. Vaikka näyttöihin luotetaan, arvosanojen vertailukelpoisuutta epäillään. Tutkimukseni mukaan näytöt eivät tuota riittävän vertailukelpoista tietoa oppimistulosten seurantaa varten. Kansallisen arvioinnin tulosten luotettavuuden kannalta sääntely ja näyttöjen laadunvarmistus on liian vähäistä. Luottamusta puolestaan heikentää ennen kaikkea epäselvyys siitä, mihin näytöistä saatavaa arviointitietoa ja oppimistuloksia käytetään. Arvioinnin seuraamuksista ei käydä keskustelua eikä arvioinnin kohteella, opettajilla, oppilaitosjohdolla eikä opiskelijoilla, ole niistä tietoa. Vertailtavuusongelmasta huolimatta näyttöihin arviointimenetelmänä luotetaan, koska näytöillä on paljon myönteisiä seuraamuksia opiskelijan oppimiseen ja koulutuksen kehittämiseen. Osallisuus arvioinnissa edistää luottamusta Samat asiat, jotka varmistavat näyttöperusteisen arvioinnin laatua ja siten oppimistulosten luotettavuutta, lisäävät myös luottamusta näyttöperusteiseen arviointiin. Yhteisarviointi herättää voimakkaimmin luottamusta, samoin opettajien ja työelämän edustajien yhteistyö näyttöjen suunnittelussa ja näyttöjen toteuttaminen työpaikoilla. Luotettavuutta voidaan lisätä kouluttamalla arvioijat arviointitehtävään entistä paremmin, selkiyttämällä arviointikriteereitä ja vahvistamalla arvioijien yhteistä käsitystä kriteereistä. Yhteisarvioinnissa ja vertaisarvioinnissa arviointivastuu jaetaan. Tämä edistää osallisuutta arvioinnin toteuttamisessa ja vaikutusmahdollisuuksia omassa asiassa, mikä on luottamuksen perusta. Vertaisarviointiin suhtaudutaan hyvin myönteisesti; opettajat luottavat vertaisilta saatuun palautteeseen. Vahvistamalla arvioijien yhteistä käsitystä kriteereistä sekä antamalla muiden oppilaitosten tuloksista enemmän vertailutietoa ja taustatietoa tulosten tulkinnan tueksi lisää luottamusta näyttöperusteiseen arviointijärjestelmään ja omaan toimintaan. Tämä kannustaa jatkamaan myös näyttöihin perustuvan kansallisen arviointijärjestelmän luotettavuuden kehittämistä edelleen. Luottamuksen tärkein edellytys on kuitenkin, että kansallisen arvioinnin tarkoituksesta ja seuraamuksista sovitaan selkeästi ja avoimesti.